Ylä- ja alamäet kuuluvat elämään, sillä tasaista tietä kulkemalla ei pääse kovin korkealle.

maanantai 5. elokuuta 2013

"Jos oon jo kotona, miten voi olla koti-ikävä?"

Kesä on mennyt vauhdilla kotona yksin ollessa. Alkaa kyllä jo tympimään tämä himassa hengailu. Olisin mieluusti ollut kesätöissä, mutta kun ei niin ei.

Muutosta on nyt 4 kuukautta. Ei tämä uusi koti oikein tunnu vielä kodilta. Toistaiseksi tää on ehkä vain paikka jossa vietän aikaa. Kuten sanottu, minun Kodissani on koira. Täällä ei ole. Nyt jo odotan sitä päivää että voin muuttaa pois täältä, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Saan Je:n viereeni joka yö. Se on ollut unelmani viimeiset kolme ja puoli vuotta. Nyt suurin unelmani on sekä Je että koira vieressäni joka yö. Näillä näkymin tämänkin unelman toteutumista saa odotella kolmisen vuotta...

Toivon että opiskelujen alkaminen saisi oloni tuntumaan kotoisammalta. Onneksi siihen ei ole enää kuin kolme viikkoa! :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Ainakaan joka hetki.
Jokaisen elämässä tulee ylä-ja alamäkiä, mutta tosiasia on,
että tasaista tietä kulkemalla ei pääse kovin korkealle.